sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Voihan niska!

Voi minkä tempun niskani minulle tekikään! Se on nyt kipuillut reilun kuukauden (viisi viikkoa, kaksi ja puoli päivää, mutta kuka nyt päiviä laskee..) niin, että välillä on hyvä, jos päätä saa käännettyä.. Ja tuntuu, että kipuun ei juuri auta kipulääkkeet, eikä lämpöhoito taikka hieronta. Lääkärisetäkään ei osannut siihen mitään sanoa, kirjoitti vain viikon kuurin (Riittikö viikko? No ei!) tulehduskipulääkettä ja antoi diagnoosin "tension neck". TensionTodellakinNeck, sanon minä!!  Oikea käsityöihmisen painajainen! Epätoivo kurkkaa jo nurkan takaa, ellei jo ole täällä!

Niskasta huolimatta neulominen onnistuu melkoisen hyvin (siinä kun on ilmeisesti kädet sen verran lähellä vartaloa), mutta siinä se sitten onkin. Virkkaaminen, ei tule juuri mitään. Ompelukoneen käyttäminen, juu ei! Entäs edes tietokoneella istuminen? Noup. Täysin ilman käsitöitä en kuitenkaan ole osannut olla, vaan silloin tällöin olen varovasti tarttunut puikkoihin ja ihan vaan vähäsen neulonut. Ja välillä jopa virkannut, hui! Sen verran kipu on kuitenkin tekemisiä hillinnyt, että lähinnä olen vain tyytynyt tekemään keskeneräisiä töitä valmiiksi...




Pääsiäisen tienoilla valmistui Pöllömpi -ovikranssi. Malli muutoin on omasta päästä, mutta tuohon isompaan pöllöön käytin selkeää englanninkielistä ohjetta, joka löytyy täältä. Tuo rusetti ilmestyi krannssiin vasta vuorokauden ovessaolon jälkeen, jotenkin jäi sellainen olo, että kranssista puuttui vielä jotain. Lankana Hjertegarn:n Diamond cotton 8/4.






Myös alpakka-langasta (Hertegarn:n Exclusive Alpaca) neulomani tunika on nyt vihdoin ja viimein valmis! Meinasi jo epätoivo iskeä, sen verran työläältä noin ohuesta langasta neulominen tuntui paksujen villalankojen jälkeen. Tuntui, ettei työ edennyt lainkaan. Myös osien yhdistäminen oli melkoista taiteilua, hihat kun eivät millään meinanneet istua nätisti!





Mutta siinä se nyt on! Malli on mielestäni todella nätti (Ohjehan löytyi Knitty-verkkolehdestä, eli täältä.), pidän etenkin kaarevasta helmasta ja yläselän yksityiskohdasta. Ohjeessa on osassa  kaula-aukkoa käytetty hakasia, ja sellaiset olen kyllä hankkinut, mutten ole vielä päättänyt, laitanko ne paitaan vai en. Kaula-aukko on mielestäni kiva tuollaisenaankin, enkä ole varma, saisinko hakasia kiinnitettyä riittävän huomaamattomasti.



Paita on ihanan pehmoinen, ja juuri sopivan lämmin viileään kevätpäivään. Se vähän harmittaa, etten uskaltanut tehdä etu- ja takakappaleisiin ohjeessa olleita kavennuksia. (Pelkäsin näyttäväni liian pieneen kuoreen ahdetulta makkaralta, kappaleet kuin vaikuttivat kovin kapeilta jo ilman kavennuksia!) Olisi vain pitänyt luottaa ohjeeseen, nut tunika on vyötäröltä ehkä jopa hieman turhankin väljä. No, jäipä ainakin kasvuvaraa!




On se muuten kumma juttu, kuinka kaikki "kielletty" aina kiinostaa niin vietävästi... Oletteko huomanneet? Yleensä en nimittäin ole ollenkaan kiinnostunut ompelukoneella tekemään yhtään mitään, mutta nyt, kun niskani vuoksi en oikeastaan ommella voisi, niin johan kiinostaa!! Kangaskaupoissa on tullut käytyä tämän tästä kankaita hypistelemässä, ja jotain on ihan mukaankin kaupasta tarttunut. Viimeinen pisara oli, kun selailin aikani kuluksi aikoja sitten hankkimaani Kuuluisat Vintagemekot (WSOY) -kirjaa. Päätin kokeilla tehdä kirjassa olevaa Twiggy-mekkoa. (Mekko on ollut TO DO -listalla jo varmaan toista vuotta, mutta JUURI NYT päätin ryhtyä tuumasta toimeen, hyvä hyvä...)


Viimeksi kun olen ompelukoneella jotain verhoja suuritöisempää tehnyt, oli kyseessä lukion puvunvalmistus -kurssi ja tavoitteena oman wanhojentanssipuvun suunnitelu ja toteutus (eli "aika" monta vuotta sitten... Aikana, jolloin wanhojentanssipuvun oli oltava vanhanaikainen!)
Tuolloin tuloksena oli Elisabet I:n pukua mukaileva vanhojentannssipuku (Huom! värit ovat päinvastaiset, sillä omassani kankaana toimi - kyllä - isoäitini vanhat verhot!)

Prinsessa Elisabet n. 1546, artisti tuntematon. Lähde: Wikipedia



























Eli muutama vuosi oli vierähtänyt viimekertaisesta ompelutyöstä... Ja kuten varmaan muistatte, en ole kovinkaan sinut nykyisen ompelukoneeni kanssa (se kun nyt vaan on niin HUONO!).  Olin myös tyystin unohtanut, kuinka hermoja raastavaa kaavojen kopioiminen ja kankaan leikkaaminen (huolella) olikaan! No, tällä kertaa sentään kaavat ja malli olivat valmiina, toisin kuin viimeksi, jolloin kaavojen tekeminen, muokkaaminen ja lukuisat lakanakangasversiot tuntuivat loputtomilta...


Loppujen lopuksi olin kutakuinkin tyytyväinen omeplukoneeseeni ja mekostakin tuli kuin tulikin jopa pidettävä! Toinen kangaskin on jo hankittuna, mutta jospa nyt ensin parantelisin niskani (joka ei tosiaankaan ompelusta tykännyt!).

Kuva kirjasta McDevitt, Alm: Kuuluisat vintagemekot (WSOY)





















Tuon kirjan ohje oli kyllä mielestäni erinomainen! Vaiheet oli selittetty ja kuvitettu niin selkeästi, että jopa tälläinen lähes nollasta lähtevä ompelija ne ymmärsi. Malli oli myös aika helppo, ainoa "tenkkapoo" tuli tuon nappilistan kanssa, mutta senkin selvitin loppujen lopuksi apinanraivolla... Tämä oli muuten ensimmäinen kerta ikinä, kun käytin päällystettäviä nappeja, ja ihastuin täysin! Niistä tuli vaan niin söpöjä! Eikä mielestäni tähän mekkoon muunaiset napit olisikaan sopineet...

Vaihekuvia tästä Twiggy-mekosta ei ole, mutta sen voin sanoa, että kaksiomme oli muutaman päivän ajan kovin sekaisin, kun kangastilkkuja ja kaavoja oli joka puolella, matto käärittynä sivuun (lattia toimi työalustana leikkuussa) ja olohuoneen baari/työpöytä valloitettuna ompelukoneella ja muulla tilpehöörillä.




P.S. Tunnustan, en ole pelkästään tyytynyt tekenmään keskeneräisiä töitä valmiiksi, vaan aloitin jokin aika sitten uuden neuleen. Kyllä niskani sen kestää, jos neulon vain hetken kerrallaan, eikö niin? Verena-lehdessä olleen ohjeen kieli vaan aiheuttaa vähäsen päänvaivaa...



4 kommenttia:

  1. Voi Tiiti, kyllä on upea tuo sinun vanhojentanssipukusi! Vaude! Ja alpakkaneule myös! Pukuhuoneessa olen vilaukselta nähnytkin sen sinulla! --Hauskalta tuntuu myös tuo Twiggy-ihastuksesi. Kun itse olin nuori - about 17, oli Twiggy ihanteeni ja tukkamuotia myöden otin mallia hänestä. Minulla oli myös tuollainen lilavärinen, samanmallinen, mutta pitkähihainen mekko, jonka äitini minulle ompeli sisareni häihin...Twiggystä muuten tuli Teema-kanavalta dokumentti juuri tällä viikolla; hänkin on nyt jo 60+ -ikäinen itseni lailla....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Lea! Juu, olen sisimmiltäni sellainen mekko-ihminen: kaappi täynnä mekkoja ja lisää pitää koko ajan hankkia (tai näköjään jopa tehdä), mutta eihän niitä kaikkia ehdi millään käyttää! :)

      Poista
    2. Todella upea tuo pöllökranssi! :)

      Poista
    3. Kiitoksia! Ei sitä ainakaan värittömyydestä voi syyttää. :)

      Poista