keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Hiphei, pääni kääntyy jälleen!

Niskatilanne on jo huomattavasti helpottunut, kipuilua ei juuri enää ole (paitsi ihan ääriasennoissa) ja pääkin kääntyy jo lähestulkoon normaalisti! Sormien puutuminenkin on jo melkein kokonaan loppunut. Tohtorilla tuli kyllä juostua tämän tästä ja kaiken maailman tutkimukset tehtiin (verikokeet, kuvantaminen, hermoratatutkimus), mutta mitään neurologista vikaa ei onneksi löytynyt, HUH! Neljä viikkoa tuli yhteensä tulehduskipulääkkeitä popsittua ja muutama viikko lihasrelaksantteja, mutta loppujen lopuksi eniten auttoi hieronta (johon sain luvan mennä, kun tutkimuksista oli saatu "terveen paperit" ). MUTTA, ei nuolaista ennen kuin tipahtaa! Pessimisti kun olen, kovasti vielä pelkään, että kipu uusiutuu minä hetkenä hyvänsä... Positiivisin asia kivussa oli, että vaikka olin neljä päivää (!!!) täysin ilman käsitöitä, kipu paheni silti. "Jipii, harrastukseni ei ainakaan ole ainoa syypää!"



Muutama viikko sitten valmistui Shoppel-Wollen My Silk -langasta tekemäni toppi. Ohjeen löysin Verena (2/12) -lehdestä. Työ oli melkoisen nopea, mutta mukavan lisähaasteen työhön antoi ohjeen kieli. Enpä nimittäin ollut koskaan aikaisemmin saksankielistä ohjetta käyttänyt. No, onneksi Ulla- verkkolehdellä on oikein oiva neulesanasto, eikä aikoinaan opiskelemastani lyhyen saksan oppimäärästäkään haittaa ollut!


Topista tuli mukavan keveä, lanka kun oli kovin kevyttä ja ehkä ne kesäkelitkin joskus alkavat. Nyt ainakin tuntuu hirvittävän kylmältä sen jälkeen, kun helteet jo kerran kävivät muistuttamassa tulostaan. Täytyy vaan ennen käyttöönottoa vaihtaa tuo niskalenkin ja topin välissä oleva metallirinkula isompaan. Ostin vahingossa liian pienen, kun eihän minulla tietenkään ollut tuota toppia kaupassa mukana. (Ja minä kun vielä arvelin kaupassa, että ko. rinkula saattaa olla jopa liian iso ja ostin varmuuden vuoksi myös toisen, vähän pienemmän!)






Topista innostuneena sain inspiraation tehdä erään kauan aikaa sitten aloittamani virkatun pitsitopinkin valmiiksi. Taisin aloittaa sen jo viime keväänä, mutta silloin etukappaleesta tuli aivan liian kapea ja suutuksissani jätin työn silloin kesken. Kysessä on Pierrot Yarnsin (-> Vest -> 28-26) sivuilta löytyvä toppi, jonka virkkasin HjerteGarnin Primevera Cotton -langasta.


Kuten kuvastakin näkyy, topissa on yksi hyvinhyvinhyvin ärsyttävä vika! Kaula-aukosta tuli aivan liian leveä, joten toinen olkapää putoilee jatkuvasti. Mutta varmana en korjaa!!!! Putoilkoot!!



Toppien jälkeen teki mieli  taas näpertää jotain pientä, tein siis (taas yhden!) kännykkäpussukan.
Mihin näiden kanssa oikein joutuu?


Myös muutama kukkakorviskin odottaa, että joku jaksaisi tehdä sen kaikkein kurjimman työn: lankojen päättelyn. Enää ei tarvitse edes toheltaa kaiken tahmaavan sokerilitkun kanssa, ostin nimittäin pöllökorviksia varten ihan oikeaa kankaankovettajaa. Paitsi että... Mahtaakohan se enää tulla purkista ulos?




Kuun puolivälissä tuli tehtyä neljän päivän pikavisiitti sateiseen ja #%#*! kylmään (+9 ast.) Wieniin. Samaan aikaan ainakin Turun suunnalla vallattiin uimarannat ja kärvisteltiin helteessä. No, eipä ainakaan tullut hiki nähtävyyksiä kierrellessä!


Ja tottakai sitä piti tietenkin tuoltakin reissulta matkamuistoksi muutama kerä lankaa ostaa, ja niinpä matkalaukussa kotiinpäin tuli neljä kerää Lana Grossan Lampone-lankaa. Ajattelin, että niistä voisi vaikkapa tehdä jonkin raidallisen pitsihuivin.


Juuri ennen matkaa sain valmiiksi Rooman reissulat ostamastani langasta (Sesian Mistral) neulotun boleron. Bolero olikin pitkään lojunut käsityökorissani puolivalmiina, en vain ollut saanut aikaiseksi virkata boleroon reunuksia ja hihansuita. Mutta se tehosi kummasti, kun päätin, etten osta yhtä ainoaa lankakerää Wienistä, ellei bolero ole valmis ennen sitä! Ohje boleroon on Garn Studionin sivuilta, eli täältä.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti