maanantai 8. heinäkuuta 2013

Huhhuh. Olipa jännät paikat turkoosin mekon/tunikan (kummaksi sen nyt haluaa mieltää) kanssa. Lanka meinasi nimittäin loppua tyystin kesken! Loppujen lopuksi hihansuiden ja kaula-aukon viimeistelyyn käytin viittä eri langanpätkää. (Onneksi olin pihiyttäni pistänyt säästöön jokaikisen yli metrin mittaisen pätkän.) Sivusaumojen ompeluun käytin päättelystä ylijääneitä pätkiä.



Ylemmässä kuvassa on  keskeneräinen työ ja yhteen kerityt langanpätkät, alhaalla valmis, ja jo käytössäkin ollut mekko (taikka tunika). Oikeassa kyynärtaipeessa on havaittavissa neulojan kesäinen kiusa: sisiliskomainen rusketusraja, joka syntyy, kun ei malta olla kutomatta auringonpaisteessa. Kyynärpäät suorassa kun on kovin vaikea neuloa...

Sen verran tuohon pitsikuvioon ihastuin, että aion vielä joskus tehdä uuden, hieman pidemmän, ja täysin ohjeen mukaan tehdyn version mekosta. Tämän kohdallahan jouduin alkuperäisestä ohjeesta poikkeamaan sen verran, että tein mekosta ylöspäin kapenevan (Aistin lankojen riittämättömyyden jo ensimmäisten 20 kerroksen aikana), kun taas ohjeen mekko oli tasaleveä.  Pierrot Yarns:n ilmaiseen eglanninkieliseen ohjeeseen pääsee tästä  (Dress, Tunic -> 211s-9 Silk Garden Tunic).


Olen aivan ihastunut tuon kyseisen Pierrot Yarns:n malleihin. Ovat suloisen tyttömäisiä, ja mikä parasta, ohjeet ovat todella selkeitä! Tällä hetkellä työn alla on virkattu toppi (ohje jälleen täällä (Vest -> 28-26 Saratto UV Vest.)). Lankana toimii tällä kertaa Hjerte Garn:n Primavera Cotton, se kun ei ole hinnalla pilattu ja hinta-laatusuhdekin on mielestäni kohdallaan.



Toissaviikolla sain valmiiksi neljä raitaista, neliöpohjaista matonkudekoria. Onneksi niiden tilaaja oli kärsivällinen, korit eivät nimittäin todellakaan valmistuneet hetkessä! En ymmärrä, miten matonkudekori voi pistää niin paljon vastaan. Ensimmäinen yritelmä oli kiero kuin mikä, toisessa oli mielestäni liian leveät raidat ja vasta kolmas kerta toden sanoi. Lisäksi osa matonkuteesta oli liian paksua, eikä sen kahtialeikkaminen ollut nopeaa puuhaa. Mutta tulivatpahan kuitenkin valmiiksi! Joskus vielä menen ja ostan Kauhavan Kangasaitan Ontelokudetta (tai Mini- sellaista) ja virkkaan jonkun oikein värikkään maton!  Pinkin, taikka vihreän. Tai oranssin! (Vielä kun löytyisi huushollista paikka sellaiselle...) Käsittääkseni ontelokude on matonkudetta helpompaa työstää, eikä ainakaan tule ongelmia epätasaisen paksuuden kanssa.

Kuvassa valmiit korit sekä jo aiemmin valmistunut linssilude-pupu, joka välttämättä halusi kuvaaan mukaan. Ohje pupuun löytyy kirjasta Amigurumi - Virkkaa omat maskottisi (Mia Bengtsson, Atena)


Lopuksi lankavaraston tilanne:
 Iso, joskin jo vajaa pahvilaatikollinen lankakeriä - 13 kerää + 2 kerää (joo tunnustan, en voinut itselleni mitään!) 
= pienempi pahvilaatikollinen lankakeriä!
 JIPPII!


P.S. Arvonta on vielä voimassa! (Vink vink) Nyt VIIMEISTÄÄN on aika osallistua! (Okei, huijasin vähän. Tämän kuun 28. päivään asti on aikaa osallistua.)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti